Miksi leikillisyys on niin tärkeää erityisesti silloin, kun haemme sitouttavaa tapaa toimia oppimisessa? Miten oikean tavoitteen löytäminen palvelee sitouttavan toiminnan suunnittelua? Nämä ovat ehkä kaksi tärkeintä kysymytä tässä blogi-merkinnässäni, jonka lupasin tehdä IT-kouluttajien seminaarissa pitämäni esityksen pohjalta. Yleensä vältän antamasta numeroituja ohjeita, mutta tämän merkinnän lopuksi sellaisen annan Kevin Werbachia myötäilemällä. Mutta ensin muuta siihen tähtäävä ajatus.





Ensinnäkin kysymys on aina muutoksesta. Siitähän oppimisessa kysymys. Osa oppimisesta tapahtuu suoraan hiljaisen tiedon rakentumisena niihin käytänteisiin, jotka ohjaavat toimintaamme. Kuten 79-vuotias isäni totesi, kysymykset nostavat esiin sellaisia asioita kokemuksista, joita et välttämättä itse tiedosta. Ihan hyvin muotoiltu kansakoulupohjalla. Ei varmasti ole lukenut Auli Toomin väitöskirjaa hiljaisesta tiedosta. Silloin kun puhumme ihmisen oppimisen muutoksen ohjaamisesta on aina hyvä muistuttaa, että olemme tekemisissä tietoista ajattelua laajempien asioiden kanssa.

Jotta en syleilisi koko pelillistämisen maailmaa, nostan uudelleen määrittelyn ensimmäisenä tämän merkinnän luuppiin. Lasten kyky mielikuvitella (make believe) on ehkä yksi kadehtittavimmista ominaisuuksista ja jonka haluaisi säilyvän aikuiselle iälle. Mielikuvittelu on kykyä nähdä asioita, joita ei vielä ole. Leikissä siihen liittyy pystymisen tunteita, fiktiivisiä elementtejä ja toisaalta olennaisena osana todellisuuden elementtejä. Itse kutsun tarinan ja todellisuuden yhdistelmää fikfaktaksi. Leikki on elämän uudelleen määrittelyä mielikuvittelun keinoin.

Leikki on kehittänyt toimintaamme siitä saakka, kun leikimme ensimmäiset vapaaksi leikiksi määrittelemämme toiminnat. Ensin yksin pörräten, sittemmin yhdessä muiden kanssa. Leikissä opimme matkimalla, kokeilemalla ja uudelleen määrittelyjen kautta. Kauhasta tulee kitara, luudasta hevonen. Tuo kaikki on vähintään muistoina jokaisen meidän ajatuksissamme. Osa siitä on siirtynyt olemiseemme. Osan tiedostamme, jotain leikin tuottamia käytänteitä emme tiedosta, vaikka muut sen näkevät ja suuri osa on jossain alitajunnassa piilossa itseltämme ja muilta. Onko niin, että leikki jatkuu alitajunnassamme ja osana olemistamme yli nuoruuden aikuisuuteen asti muuttaen vain muotoaan? Leikki on tunteita, mielikuvitusta ja toimintaa. Ne ovat toisiaan vastavuoroisesti ylläpitäviä asioita.


Päänsisäinen innovaatiohautomo!

Kuten narratiivisen oppimisen asiantuntijat sanovat, tarina on omaa tietämistä, jossa korostuu kertojan näkemys asiasta. Samalla tietäminen on omaa, kertoja on oman osaamisensa päähenkilö. Leikissä korostuu ”kokonainen tietäminen”. Todellisuuden tietämisen aukot paikataan mielikuvituksella vastavuoroisessa toiminnassa, jossa lapset kokeilevat yhdessä, luovat uutta ja oman toimintansa kautta kertovat tarinaa. Leikkijä on oman leikkinsä supersankari. Leikissä toteutuu parhaimmillaan sekä sosiaalisen oppimisen, että päänsisäisen merkitysten ja käsitteiden sulautuminen leikin tuottaman kokemuksen tuloksena.

Ajatelkaa mikä päänsisäinen innovaatiohautomo! Se on meillä luonnostaan jokaisella. Ainakin, mikäli olet joskus leikkinyt. Mistä ihmeestä kulttuuriimme on pesiytynyt sellaisia sanontoja kuin, ”nyt on leikit leikitty!” tai ”leikin loppu” ”Nyt ei leikitä!” ”Älä leiki! ”Otapas tosissaan!”

Pelillistämisessä paljon käytetyn määrittelyn mukaan käytämme oppimisen muutoksessa hyväksemme pelin elementtejä sellaisessa viitekehyksessä, joka ei ole itsessään peli.

Voitaisiinko siitä tehdä uusi määrittely soveltaen leikin ominaisuuksia.

”Leikillistämisessä käytämme oppimisen muutoksen edistämiseksi leikillistä mielenlaatua ja mielikuvitusta sellaisessa viitekehyksessä, jossa on vaarana juuttua pyörimään samaa ympyrää ja hukata luovan ajattelun ja autonomisuuden tuottama motivaatio ja innovatiivisuus”?

Tuohon litaniaan voisi hyvin lisätä vielä leikkiin kuuluva yhteisöllisen toiminnan vastavuoroinen luovuus, jota Kangas, Kultima ja kumppanit käyttävät omissa leikkiä käsittelevissä tutkimuksissaan.

Oppilaiden elämällä ei leikitä!

Silloin, kun tietoisesti pyrimme suunnittelemaan sitouttavan tavan osallistaa oppijat oppimaan pelillistämisen tai leikillistämisen keinoin, on tärkeää, että tiedämme mitä olemme tekemässä.

Opettajan vuorovaikutus elävän materiaalin kanssa ei ole leikkiä, vaikka leikillisyys tärkeä osa sitä onkin. Kysymys on kokonaisista ihmisten elämistä. Kummallisinta mitä tiedän, on tilanne, jossa pelillistäjä, jolla ei ole mitään hajua oppimisesta, suunnittelee oppimisen pelillistämisen prosessia.

Opettajat ovat asiantuntijoita, jotka ovat aina käyttäneet pelillistämisen keinoja, kuitenkaan kutsumatta sitä pelillistämiseksi. Leikkejä sen sijaan on aina käytetty tietoisesti jokaisessa Suomen koulussa. Huumori ja leikkimielisyys on ollut aina yksi halutuimmista ja oppilaiden näkökulmasta ehkä rakastetuin opettajan persoonallinen piirre.

Sitouttavan oppimisen suunnittelussa pelillistämisen tai minkä tahansa keinoin, tavoitteen määrittely on ehdoton lähtökohta. Sen löytämiseksi kannattaa listata tavoitteita ja tarkastella kriittisesti niiden välisiä merkitysyhteyksiä. Kun oppimisen kannalta tärkeä kipukohta löytyy ja lääke löytyy määrittelemällä sellainen tavoite,se mahdollistaa täsmällisen ja konkreettisen tavoitteen saavuttamiseen tähtäävän käyttäytymisen. Haluttu käyttäytyminen voidaan määritellä ehkä vielä täsmällisellä lauseella. Näin siitä tulee ohje, jota voidaan pelillistää ja muotoilla sellaiseksi toiminnaksi, joka motivoi kaikenlaisia oppilaita. Oppilaiden laadun, sen etsiminen ja siihen osallistaminen kuuluu osana opettajan ammattitaitoon.

Pelilllistäminen ei pelasta huonoa suunnittelua tai tylsää oppimisympäristöä!

Vaikka löytäisimmekin juuri sen tavoitteen ja sitä toteuttavan halutun käyttäytymisen, jota edistää pelillistämisen keinoin, se toimii vasta silloin, kun kokonaisuus on terve. Hyvän tavoitteen toteutuminen säteilee aina ympärilleen käynnistäen positiivisia kehiä luokan toimintakultturissa . Tuo kehien pyöriminen kuitenkin kuolee alkuunsa, jos ne eivät perustuu mahdollisuuteen etsiä omaa laatuaan, tunteeseen omasta pystvvyydestä ja ennen kaikkea siihen, että luokassa syntyy yhteinen, vaikkapa äänetön sopimus siitä, miksi yhdessä toimimiseen halutaan panostaa. Vapaus ja autonomisuus, joka leikissä luonnostaan toteutuu tarkoittaa perimmiltään juuri tuota uuden opetussuunnitelman perusteiden ohjaamaa käytäntöä, jossa oppijat osallistuvat oman oppimisensa suunnitteluun. Mielestäni se ei tarkoita sitä, että oppijat johdatellaan tekemään sellaisia valintoja, joihin eivät ole vielä valmiita. Se ei tarkoita sitä, että oppilaat osallistetaan kirjoittamaan opetussuunnitelma uudelleen.

Onnistuminen ei ole arpajaisvoitto

Sen sijaan se tarkoittaa, että he voivat etsiä omaa laatuaan kokeilemalla erilaisia tapoja toimia, leikkiä asioilla, jossa on aina mahdollisuus pelata uudelleen toisella tavalla, erilaisilla työkaluilla, uusissa ympäristöissä. Suunnitella ja kokeilla. Leikkiä. Yhdessä. Uppoutua. Kaikkein tärkeintä on ehkä ymmärtää, että onnistuminen on työtä, vaikka se ei työltä tuntuisikaan. Se on prosessi, jossa epäonnistuminen kuuluu olennaisena osana onnistumiseen ja voittamiseen, erityisesti itsensä voittamiseen. Motiivi tehdä riippuu siitä, millainen olet. Sen löytäminen on yhteistyön tulos. Yhteistyön, jota tehdään yhdessä vertaisryhmän ja opettajan asiantuntevassa ohjauksessa.

Leikin ja pelillisyyden avulla on mahdollista tunteiden kautta purkaa rajoittavia uskomuksia, liittyvät ne sitten omiin kykyihin, ympäristöön, muihin ihmisiin tai tietämiseen. Joskus se on hyvä tehdä vaikkapa ensin roolihahmon kautta, etäännyttäen itsestä. Oman opettajan urani ajan oppilaani elivät ja kehittivät ymmärrystään elämästä aina uudelleen kaupunkia rakentamalla. Se on ollut myös oman kouluttajan urani yksi vaikuttavimmista esimerkeistä. Se on koukku, johon moni koulutuksessani ollut opettaja on tarttunut ja luonut siitä oman näköisensä. Silloin puhutaan jo kokonaisen opetusprosessin tarinallistamisesta tai leikillistämisestä. Opettajat ovat ottaneet sen omakseen.

Pelillistäminen voi olla myös paljon kohdennetumpaa, hienovaraisempaa. Vaikkapa yhteen taitoon, ajattelemisen tekijään, sosiaaliseen taitoon tai uskaltamiseen liittyvä prosessi, jossa välitön palaute, kehittyminen tai jokin muu motivoiva elementti toimii oppimisen hyväksi. Oppijat voivat yhden pienen ohjeen pelillistämisen kautta oppia keräämällä, tuunaamalla, ottamalla turvallisesti jännittäviä riskejä, vastaamalla haasteisiin, tutkimalla, vakoilemalla, väittelemällä, kysymällä, kertomalla nappitarinoita jne jne. Konreettisia esimerkkejä on kerääntynyt vuosien varrella satoja.

Oikea tavoite auttaa löytämään halutun käyttäytymisen

Kun sellainen tavoite, joka auttaa määrittelemään sitä toteuttavan tavan toimia, se liikuttaa koko prosessia ja pelillistämisen suunnittelu alkaa sujua kuin itsestään. Se alkaa melkein kuin suunnitella itse itseään. Syntyy luonnollinen ketjureaktio, jossa jokainen on valmis panostamaan yhteiseen tekemiseen.

Pelillisen prosessin suunnittelu ei ole rakettitiedettä,  mutta hyvään toteutukseen tarvitaan kaikkia, koska onnistumisen avain löytyy toimintakulttuurista.  Jokainen hyvä opettaja ymmärtää, että asiantuntijuus on jakautunut kaikkien koulun jäsenten ja heidän sidosryhmien kesken. Kuunteleminen on tärkeää. Leikillinen mielenlaatu (playful mind set) on kuin kärpäspaperi, joka houkuttelee jokaisen osallistumaan yhteiseen tavoitteeseen.

Kun ajattelet auttavasi oppijaa pelillistämällä:

1. Määrittele tavoite
2. Löydä tavoitetta palveleva haluttu käyttäytyminen ja testaa se
3. Ole tietoinen toimijoiden laadusta ja edistä aktiivisesti laadun etsimistä
4. Määrittele kehittymisen näkyväksi tuleminen ja välittömän palautteen tapa
5. Etsi hauska tapa toteuttaa haluttua käyttäytymistä
6. Valitse sellaiset elementit, jotka auttavat hauskuuden ja leikinomaisen toiminnan toteutumisen

Juuri on alkamassa vuotuinen Hämeenlinnan ITK-tapahtuma, jossa kokoontuu teknisistä asioista kiinnostuneet opettajat ja palvelujen tarjoajan. Tällä kertaa en itse pääse mukaan pelillisyyskoulutusteni takia, mutta tervehdin kaikkia päivillä seikkailevia ja kiitän monia, monia yhteistyökumppaneitani Hämeenlinnassa ja muualla Suomessa. Kevät vielä jatkuu ja tapaan teistä vielä monia pelillistämisen ja ennen kaikkea leikillisen mielenlaadun merkeissä etänä ja lähellä.

Jos haluat tietää lisää, tilaa uutiskirjeeni: http://eepurl.com/bR7c1v

Katselukerrat: 118

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot