Aluksi myyntipuhe

Olen taas maanantaina menossa kertomaan eräälle koulun johtoryhmälle miksi pelillisyys on niin kiehtovaa, että siitä kannattaisi kaiken koulutustarjonnan keskellä ottaa minulta pelillisyyskoulutus. Jos mielestäsi tiedät jo kaiken oppimisen ohjaamisesta tai opettamisesta, aivan turhaan jatkat näitä rivejä pidemmälle. Ensin tosin kehun itseäni, mutta sen jälkeen voit lopettaa, koska en kerro mitään uutta.

 

Itseäni on alkanut hiertää se, että Suomessa pyritään lokeroimaan ihmiset johonkin osaamisen tai tekemisen osastoon. Minut on lokeroitu pelillisyyteen ja pelisuunnittelun ohjaamiseen oppimisessa.  Minusta mitään oppimisen kontekstin ulkopuolelta tulevaa ei voi sulauttaa yhteen oppimisen kanssa, jos oppimisen ja opettamisen käytänteet eivät ole hallussa. Kirjatieto ei auta.

 

Itselläni lähtökohtana oli paitsi narratiivinen oppiminen ja toisaalta tutkiva oppiminen. Se taas johtui noloudestani,  koska valmistuttuani en oikein tuntenut osaavani mitään. Pelkkä empaattisuus ja kokonaispersoonallisuuden kehittäminen ei oikein tuntunut riittävän. Se ei ollut tosin OKL:n syy,  mutta se ja sama. Oli opittava kantapään kautta. Oli pyrittävä viemään lapsia luontoon, navettaan, tapahtumiin ja ennen kaikkea kerrottava ja kerrotettava.  Lasten kirjat olivat kuin Harry Potterin kiljuvat kukkaruukut, jotka aiheuttivat jäätymisen. Muistan eräänkin joulujuhlan joskus 90-luvun alussa, kun kahden joulujuhlan välissä kävin lypsämässä luokan vuohet. Kollegan sieraimet värähtelivät opettajien Tiernapoika-esityksessä. Seitsemän vuotta opettelin opettajan ammattia.

 

Digitaalisuus tuli kuvioihin mukaan heti, kun ensimmäiset pöntöt ilmestyivät kouluun. Elettiin vuotta 1988.  Nyt siis eletään vuotta 2016. Koko ajan tulee uutta, enkä pääse eroon vajavaisuudestani, päinvastoin. Kysymys ei ole edes siitä, että eteen tulisi koko ajan uutta, vaan vanhakin näyttää muuttuvan ja syvenevän.

 

Viisi vuotta opettajankouluttajana ensin laitoksella satunnaisia evaluaatiokursseja, oppilaantuntemusta ja ohjaamisia ja sitten kymmenen vuotta normaalikoululla ohjaavana luokanopettajana. Tuhansia ohjattuja oppitunteja ja vielä enemmän ohjauskeskustelutunteja. Webct, Bscw, Moodle, black board, Ning, Cmaptools, Fronter, Google,365…. Erilaisia digitaalisia ympäristöjä vuodesta 2001 ja sähköistä ohjaamista vuodesta 2003. ”Mauri Laakso, pelipedagogi”. Ei perhana. Tai no, kymmeniä suunniteltuja pelejä, lukuisia koulutuksia. Pelillisyyttä. Kyllä mutta myös tutkivaa, ilmiöpohjaista, osallistavaa, digitaalista…..

 

Nojoo, pieni pilke ja omakehu haisee rivien välissä, mutta se on kai nykyään maan tapa. Eilisessä ”kahdeksan myyttiä Suomesta”-ohjelmassa sanottiin, että suomalainen ei osaa myydä. No, ainakaan minä en osaa.  Alkoi vaan haista.

 

Mutta mitä?

 

No sitä, että opettaminen, ohjaaminen, valmentaminen tai vaikkapa initoiminen ei ole sattumalla sohimista. Pelillistäminen ei ole oppimisen kontekstista irrallaan oleva lisäosa, johon voi ostaa ominaisuuksia.

 

Työelämän pelillistäminen

 

Silloin kun puhumme työelämään liittyvien asioiden pelillistämisestä usein on helpompi ymmärtää, että tuohon kokonaisuuteen, jossa jotain muutosta pelillistetään, liittyy siihen sen ympärillä oleva viitekehys. Johtaminen, tiimityö ja tiimiin liittyvä dynamiikka, työelämän lainalaisuudet, johon liittyy vaikkapa työntekijöiden oikeudet ja velvollisuudet, johtamisen tasolla organisaation hierarkiat ja niin edelleen.

 

Oppimisen  tikapuut

 

Myös oppimisesta puhuttaessa yksittäistä muutosta kehystää oppimisprosessi: orientointuminen opittavaan asiaan: Haetaan yhteiselle ja yksilön tekemiselle merkitys; miksi haluamme sitoutua opittavaan?  Mikä on oma lähestymiskulma tunteita liikuttavaan tapahtumaan, jolla koetetaan houkutella oppija ulos kaapista? (Pertti Kansasen kuvausta myötäillen)

 

Sisäistämisen tavoitteena on sitten jo sovitella tehtyä havaintoa tulkinnan kautta koettuun ja tuttuun, jos oppijalla on kyky ja taito ymmärtää omia kokemuksiaan, koska sen tiedostamista on harjoiteltava.

 

Lähes jokaisella opettajalla on omat konstinsa pyrkiä saamaan oppija kääntelemään omat kokemuksensa niin, että uusi ja vanha legopalikka sopivat yhteen. Pelillistäjä koettaa tuoda pelin elementtejä avuksi. Usein opettaja on jo tehnytkin niin ja siksi pelistä lainatut elementit onkin helppo myydä opettajan käyttöön. Tarinallistaminen, visualisointi, järjesteleminen, kustomointi, kertomaan tai piirtämään houkuttelu, listaaminen ja niistä palkitseminen tai vaikkapa oman kivijalan tai talon rakentaminen omasta tietämisestä.

 

Ulkoistamisen, kriittinen tarkastelu ja arviointi ovat myös olennaisia oppimisprosessin osia ja ovat myös opettajan osaamisen ydintä oppimisprosessin suunnittelussa. Ainakin toivon niin koska, jos aikoo pelillistämisen kautta sitouttaa oppijat oppimiseen, on löydettävä sopivat työtavat. Lisäksi ne olisi sovellettava niin, että  oikeille oppilaille tarjotaan sopivat työkalut. 

 

Menetelmät ja työkalut

 

Miten käsitteellistämme ja teemme käsitteelliset rakennelmat, että ne ovat toisaalta oman näköisiä ja toisaalta toimivat yhteisöllisen tiedonluomisen rakennelmina?

 

Mitä siis ovat oikeat ajattelun työkalut eri opetusprosessin vaiheissa? No se tietysti riippuu siitä, millaisen menetelmän olemme valinneet?  Ilmiöpohjainen oppiminen ei ole menetelmä. Ei voida sanoa, että projektioppiminen on lähes identtinen ilmiöpohjaisuuden kanssa. Ilmiöpohjaisuus on lähestymistapa, jossa lähtökohtana on kokonaisuus.  Osallistava oppiminenkaan ei ole menetelmä, vaan pitää sisällään mm edellä mainitut, seuraavat ja paljon muuta: Tutkiva oppiminen, projektioppiminen, Case-oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen. Lisäksi muualla löytyy Cbl-haaste perusteinen oppiminen, Autenttinen oppiminen, jne jne

 

Narratiivinen oppiminen lähtee oppijan omasta tietämisestä ja oman näköisestä oppimisesta ja lähtökohtana on se, miten hän kertoo, mitä hän kertoo ja miten hänen kertomukseen ja kertomiseen vaikutetaan.  Peli on narraatio, tarina, joka määrittelee viitekehyksen, yhteinen tarina on jaettu mielikuvitusmaailma.

 

Joitakin asioita ei voi tulkita tai kertoa, vaan ne ovat. Yksi lisättynä kahdella on kolme ilman filosofista tulkintaa tai henkilökohtaista kokemustakin. Miten paradigmaattinen tieto sitten saadaan osaksi oppijan osaamista, on tietysti myös menetelmäkysymys. On ehkä turhaa peitsen taittamista miettiä vaikkapa mitä Pekka Peuran yksilöllistävässä oppimisessa tapahtuu teoreettisen viitekehyksen mukaan. Se vaan toimii. Hyvä niin. Toimiiko se kaiken oppimisen kanssa. Ei, mutta onko sellaista ihmevekotinta. Asiantuntijuus on joustavaa tietämistä.

 

 

 

Ajattelun työkalut

 

Kun suunnittelemme pelillistävämme kokonaista oppimisprosessia, voimme tarinallistaa, vaiheistaa, pelisuunnitella jne jne.

 

Puhummeko kokonaisen opetusprosessiin sitouttamisen yhteydessä sitten ollenkaan pelillistämisestä vai pelkästään vaikkapa narratiivisesta oppimisesta? Ainakin roolipeli voidaan määritellä pelimekaniikaksi. Jos valmistaudumme liveroolipeliin rakentamalla roolille elämään ja yhdessä roolin ympärille tarinan tai pelin maailmaa, voidaan ehkä puhua oppimisprosessin pelillistämisestä.

 

Hierre

 

Tämä ei kuitenkaan ole tämän merkintäni ydin, vaan se, että tarinassa, pelissä, pelillisessä prosessissa, tai miksi sitä nyt sitten nimitetäänkään, on kyettävä käyttämään sellaisia ohjaamisen työkaluja, jotka johdattelevat  oppijaa kyseenalaistamaan uskomuksensa, liittämään uudet kokemuksensa kautta omaan tietämiseen ja yhteisön tietämiseen. Tarinassa työkalut ovat osa tarinan dynamiikkaa, pelimaailmaa ja informaatiota.  Pelin ulkopuolella arkipäivän oppimisprosessissa työkalujen käyttöä, ajattelua ja muutosta voidaan tehostaa pelillisillä elementeillä. Pelillistäminen ei ole summan mutikassa sohimista, vaan suunniteltu prosessi, tai vähintäänkin olennainen osa prosessia.

 

Vaiheistaminen, loogisuus, tarkoituksenmukaisuus?

 

Onko sitten kyse demokraattisesta, osallistavasta tai ohjatusta prosessista, se ei poista sitä kysymystä, miten ohjaamme suuria ryhmiä toimimaan tarpeeksi tehokkaasti, mutta ottaen yksilölliset tarpeet huomioon; aika, vaihtelevuus, turvallinen oppimisympäristö ja motivaatioon liittyvät tekijät. Miten vaiheistamme ja osallistamme? Jos kysymys on pelistä, kuten mainittu, ne on rakennettava sisään tarinaan, tai aiheutettava pelissä ajattelua suuntaavia tapahtumia: orientoituminen?, sisäistäminen? ulkoistaminen? kriittinen tarkastelu? arviointi?

 

 

Jos aikoo pelillistää, tai muuten sitouttaa tekemään tarkoituksenmukaisia asioita, on tunnettava oppimisprosessin luonne erilaissa menetelmissä. On vaikkapa voitava palata parantelemaan tai muistelemaan jo tehtyä tai opittua. Samalla ohjaamme oppijaa löytämään vaikkapa oman tavan tehdä muistiinpanoja. Koska nykykäsityksen mukaan oppimisprosessi on yhteisöllinen prosessi, on löydettävä yhteinen ajattelunrakentamisen konkreettinen väline. Se voi olla visuaalinen tai looginen tekstiin perustuva, tai jotain muuta mielikuvituksellista. Kirsti Lonka puhuu uudessa kirjassaan tietokäytänteistä. Kai Hakkarainen puhuu oppimisen proteeseista. Opimme tavan käyttää hyväksemme tapaa tehdä jotain;  yhteistyötä, käyttää digitaalisia valineitä, muistaa, ottaa mallia, kysyä, selittää, käsitellä tietoa jne .

 

 

 

 

Sitten se yhteistoiminnallisuus

 

Jos teemme yhdessä jotain, se tarkoittaa, että opimme itsestämme, toisistamme ja tavasta tehdä yhdessä. Yhdessä tekemistä ohjaa mm. ilmapiiri, yhteiset arvot, vastuu, kyky ymmärtää itseä ja toisia, sekä moni muu asia. Yhteistoiminnallisuus on tärkeä uuden opetussuunnitelman painotettu osa-alue. Yhteistoiminnallisten taitojen kehittämistä ja oppimista voi pelillistää. Se kuitenkin vaatii, että ymmärrämme mitä olemme pelillistämässä. Esimerkiksi liveroolipelin dynamiikka perustuu kokonaan yhteistoiminnallisuudelle: roolien ja erilaisten ryhmien arvojen, toiminnan ja tavoitteiden jännitteisiin.

 

Mitä tarkoittaa vaikkapa itseohjautuvuus? Itseohjautuvuutta kuvaa hyvin se, miten pelaaja joutuu toimimaan vaikkapa liveroolipelissä, kun ainoat säännöt ovat yhteisesti kuviteltu maailma, tavoite ja roolikortissa määritelty karatääri, osaaminen, ystävät ja tavoitteet. 

 

Itseohjautuvuus  ei tarkoita esimerkiksi pelkästään vaikkapa omatoimisuutta. Kannattaa hakea Googlesta vaikkapa mitä herra Koro on sanonut itseohjautuvuudesta. Tosin ehdotan, että ennen kuin pelkästään kirjoitatte hakukenttään ”Koro itseohjautuvuus”  mietitte, kuka tuottaa tuon tiedon. Wikipediastakin sitä kannattaa hakea, se ei liene kielletty, vaikka niin Novan toimittaja kertoi jonkun opettajan maininneen, mutta vaatii tietysti lähdekriittisyyttä ja tietysti kun menette internetiin, kannattaa miettiä samalla tuota tietoturvaa. Tietoturvaa, joka on oltava mukana kaikessa oppimisessa, jossa on kysymys sähköisistä informaatioteknologian välineistä. No, nalkun nalkun…..

 

Kuitenkin

 

Vaikka opettajan ammatti näyttäytyy ylläkuvattuna  kuin vaikkapa lääkärin ammatti, se on ennen kaikkea ammatti, jossa tehdään työtä persoonalla. Tavoitteena on turvallinen, innostava, eettisesti ja moraalisesti kestävä oppimisympäristö, jne, jne.

 

Miksiköhän oppijat sitten kuitenkin usein oppivat opettajasta huolimatta? Aion ottaa selvää, mitä se demokraattinen koulu on. Vaikka olen jo lukenut aion lukea uudelleen, mitä Kirsi Sauren puhuu väitöskirjassaan Illichin kouluttomasta yhteiskunnasta. Marko Koskinen on kerännyt ympärilleen aikamoisen porukan. Turhaanko? Hmm, en kuitenkaan usko. Opettajankoulutusta? Tarvitaanko sitä? Tarvitsevatko kaikki sitä? Ystäväpiiriini lukeutuu muutama erinomainen opettaja ilman koulutusta.

 

Menetelmät ovat apupyörä. Opettaja, joka on asiantuntija, pystyy rakentamaan tarjouman, jossa vallitsee paitsi luottamus ja turvallisuus, myös tarkoituksenmukaisuus, loogisuus, ennakoitavuus, vaihtelevuus ja arvioinnin kannalta tärkeä läpinäkyvyys ja jatkuvuus.

 

Oletko sinä asiantuntija? Minä olen matkalla sinne.

Kukkuu, myytinmurtajat!!

Katselukerrat: 130

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot