Kuva1: Pixabay.com  CC0

Kerromme tarinoita ja opimme tarinoista, todellisista ja muunnetuista. Samalla pyrimme ymmärtämään kokonaisuuksia ja niiden osia. Osa oppimisesta perustuu paradigmaattisen tiedon omaksumiseen ja sillä on yhtä tärkeä rooli oppimisessa kuin tarinoihinkin perustuvassa oppimisessa. Miten saamme nämä kaksi tapaa oppia keskustelemaan keskenään niin, että syntyy jotain uutta?

 

Pisa laukaisi keskustelun. Seurasin niistä erästä. Siinä Harvardin tuleva professori jäsensi tulevaisuuden oppimista. Sahlberg tähdensi, että suomalaisella hyvinvointivaltiolla on ainutkertainen tilaisuus kehittää jo hyvää systeemiä eteenpäin.

 

Pasi Sahlberg lateli neljä tarkeää periaattetta  niistä tavoitteista joita koulussa pitäisi tulevaisuudessa ainakin toteutua.

 

1.     Luokkaopetus puoleen,

2.     tilalle henkilökohtaista opiskelua ja projekteja

3.     vahvistetaan sosiaalista kanssakäymistä

4.     nostetaan intohimon löytäminen keskeiseksi koulun haasteeksi

 

Luokkaopetus voidaan väärin käsittää ulkomaailmasta suljettuna pelkästään opettajajohtoisesti toteutettuna opetuksena. Luokka voidaan kuitenkin nähdä myös tukikohtana, tai komentokeskuksena, joka on maailman tapahtumien tarkkailukeskus. Sanoilla voidaan saada paljon aikaan.

 

Oma ihanteeni koulusta olisi, että koko yhteisö kasvattaa ja siinä samalla syntyy yhteisöä palvelevia projekteja, joissa oppijat  organisoivat, suunnitteleva, neuvottelevat, sekä toteuttavat ja samalla oppivat tietoja ja taitoja. Sosiaalinen kanssakäyminen pitäisi liittyä suoraan käytäntöön, siihen mitä ollaan tekemässä. Parasta on, jos malli tulee oikeasta elämästä. Joudumme jokapäiväisessä elämässämme tekemään päätöksiä, arvioimaan omaa ja muiden tekemistä, suunnittelemaan ja hallitsemaan elämäämme.

 

 

 

Arvoista tai niihin verrattavista…. 

Kaikki tekeminen koulussa on haasteellista, jos koulun työskentelyilmapiiri ja toimijoiden työskentely ei perustu luottamukseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen.

Tasa-arvo ja oikeus erilaisuuteen

Tasa-arvoisessa koulussa lähtökohtana olisi oltava se, että kaikenlaiset oppijat tunnistava omat ominaisuutensa ja löytävät omat voimavaransa. Tätä kautta he myös kiinnostuvat itselleen haasteellisista aiheista ja taitojen kehittämisestä. Tarvitsemme matematiikanopetusta, jossa opimme matematiikan käsitteet ja oikeat työtavat. Jokainen oppii, kunhan voivat tehdä oppimisen työtä itselleen sopivalla tavalla ja aikataululla. Tarvitsemme kieliä, katsomuksaineita ja taito-ja taideaineita. Jne. Vanha yhtäjalkaa kaikkia kaikille-ajattelu oppimisessa olisi lopullisesti unohdettava.

 

Yhteisissä projekteissä vielä osaamisen käynnistysvaiheessa olevia pitää auttaa ja ohjata löytämään oma kunkin päivän hyvä niin, että projekteissä toteutuu radikaali tasa-arvo. Se tarkoittaa, että kaikki oppijat ovat oman oppimisensa ihmelapsia. 

 

 Intohimo ja uteliaisuus

Oppiminen on rajatonta, kun oppija syttyy toimimaan yhteisen tarkoituksen hyväksi ja toiminta on kohteellista. Joskus sytyke löytyy yllättävistä paikoista ja asioista. Joskus riittää, kun oppija tutustuu uusiin asioihin ja uusiin tapoihin tehdä asioita. Toisinaan se löytyy, kun hyppää toisen nahkoihin. Prinssi voi syttyä kerjäläispojan haasteisiin. Kerjäläispoika aina syttyy prinssin elämästä. On toinen juttu, kestääkö se. Uusi on kuitenkin aina jännittävää.

 

Tietoisuus ja tuumailu

 

Minusta kuudesluokkalaisen pitäisi jo suurinpiirtein tietää, "miten maailma pyörii". Peruskoulun päättyessä ammatilliseen opinahjoihin siirtyvien  on jo jokatapauksessa tiedettävä, mihin ammattiin he tulevat ainakin ensimmäisessä vaiheessa valmistumaan. Miksi lukioon menijöiden pitäisi mennä miettimään? Minusta peruskoulun päättyessä olisi pitänyt ympäröivä kulttuuriympäristö tulla jo niin tutuksi, että vaihtoehtoja olisi sellainen määrä, että lukiossa toteutettaisiin jo yhteistyötä jonkin tai joidenkin yliopiston tiedelaitosten kanssa. Se on jo nyt mahdollista koulusta tai sen toiminnasta tai johdosta riippumatta. Lukiossa pitäisi olla jo tiedossa, "missä minä olen hyvä ja missä toteutan jo keskimäärin pidemmällä olevia taitoja.

Taidot kehittyvät, mutta refletoimisen taidon kehittymiseksi tarvitsemme

ohjaajia ja toimintaa, jossa reflektio liittyy niihin sisältöihin, joista sytymme. Intohimon kautta pääsemme parhaiten käsiksi sellaiseen toiminnan kehittämiseen, jossa toteutuu engeströmiläinen ekspansiivinen oppiminen ja asiantuntijuus.

 

Valppaus ja kriittisyys

Aidot projektit, joihin on rakennettu sisään oppimisen tavoitteet, antavat mahdollisuuden purkaa uskomuksia, vertailla, liittää asioita ja kysyä kriittisesti. Aito kriittisyys liittyy argumentointiin, vertailuun ja tekemiseen. Taipumukset tulevat esiin vähitellen käytännön kautta. Nuori etsii itseään, syttyminen voi viedä aikaa. Se vaatii valppautta. Sekä opettajalta, että oppijalta. Valppaus on ominaisuus, jota täytyy vaalia. Se ei ole kovin konkreettinen ominaisuus, mutta sitä voi harjoittaa ja samalla se konkretisoituu ja puhdistuu. Valppaus kehittyy niin, että ajankohtaiset asiat ovat koko ajan esillä ja niitä liitetään kokonaisuuksiin. Samalla koulun on tunnuttava siltä, että se palvelee myös oppijoiden mielestä jotain suurempaa. Onko se sitten kestävää kehitystä vai ihmisten hyvää tahtoa, on määriteltävä yhdessä. 

 

 Kuva 3 pixabay.com CC0

Ymmärrys ja rohkeus

 

Vuorovaikutus ja liittymisen tarve, kaveruus, toiseus, ennakkoluulot ja stereotypiat. Yhdessä tekemiseen liittyy paljon tunteisiin liittyviä asioita. Oppimisen konteksti suuntaa katseet samaan suuntaan. Samalla se antaa mahdollisuuden tehtävien jakamiseen ja omien vahvuuksien hyödyntämiseen. On yhtä tärkeää nähdä toisten vahvuudet, kuin omansa. Yhteisessä projektissa erilaisuus on vahvuutta. Kuin tutkivassa oppimisessa ryhmä neuvottelee tavoitteista, oppii argumentoimaan ja jakamaan tehtäviä, tietoja ja käsityksiä, yksilöllinen lähestymistapa osana projektia. Toiminta  vaatii rohkaisua ja vertaistukea.

 

Yhteinen syttyminen.

 

Nuoret jakavat verkossa omia tuotoksiaan ja vertailevat niitä keskenään ja joskus kilpailevat. Eräs esimerkki nuorten yhdessä olemisesta on sormiskeittalu, jossa nuoret samalla tulevat oppineeksi videokuvausta ja editointia muusta tietotekniikasta puhumattakaan. He jakavat tietoa uusista työvälineistä verkossa, omaksuvat niitä ja parhaimmillaan kehittävät niitä omiin tarpeisiinsa. Piirit ulottuvat yli kansallisien rajojen ja yhteydenpito käydään usein englanninkielellä.  Osa heistä tekee jopa sponsorisopimuksia ja saavat esimerkiksi palkkioita videoiden katselukertojen mukaan. Syvimmillään tämän kaltaiset verkkoyhteisöt tekevät yhteistyötä ikään ja asemaan katsomatta. Silloin voidaan katsoa toimijoiden syttyneen tekemisestä ja he pyrkivät jakamaan ja osallistumaan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Yhdessä syttyminen johtaa uuden tiedon luomiseen ja uusiin innovaatioihin.

 

Roolipeliin valmistautuminen verkkoyhteistyössä

 

Leena Vartiainen tutki liveroolipelaajien roolivaatteiden valmistamiseen liittyvää yhteisöllistä verkkotoimintaa ja totesi heillä muodostuvan sosiaalisia ja tietoon liittyviä käytänteitä. He oppivat kysymään, jakamaan ja auttamaan toisiaan verkon välityksellä. He hankkivat tietoa monipuolisesti ja käyttivä asiantuntijoiden apua. Vaatteiden tekemisestä syntyi ikään kuin projekti harrastajien kesken. Olen itse hyväksi käyttänyt pelaamiseen valmistautumisessa roolihahmon elämän ja maailman rakentamista. Itse pelaamisesta tulee kiinnostava ja sitouttava tapahtuman, mutta itse oppimisen kannalta siitä muodostuu sivuseikka, jos ei oteta huomioon sitä, että peli on äärimmäisen hauska ja sitä odotetaan aina yhtä kiihkeästi. 

 

Koulupäivän uusjako

 

 

Kuvittelemassani koulussa oppiminen olisi sytyttävää, osallistavaa ja verkostoitunutta. Päivän sisällä pitäisi olla mahdollista saada apua, antaa apua, osallistua ja olla osallistumatta. Jokaisen olisi saatava mahdollisuus löytää omansa. Oppiminen ei olisi rajattu ajallisesti eikä paikkaan sidottua. Keskeistä olisi kuitenkin yhteinen kohteellisen tavoitteen löytäminen. Koulu olisi tukikohta, joka ottaisi huomioon harrastukset, osallistaisi yhteisiin projekteihin ja ulottaisi yhteisöllisen työskentelyn myös koulun seinien ulkopuolelle.  Puhun projektistä yleisellä tasolla ja tarkoitan sillä mitä tahansa yhteisöllistä toimintaa, jolla on tavoite, säännöt, palautejärjestelmä ja yhteisön sopimus yhteisestä viitekehyksestä. Keskeistä olisi toiminnan yhteys ympäröivään maailmaan ja sen käytänteiden harjoittelu ja mallintaminen.

 

 

Projektityöskentely

 

Projektityöskentely voidaan toteuttaa monella tavalla. Oikean elämän asioiden hoitaminen ja niiden kanssa toimiminen on yhtä sitouttavaa, kuin pelaaminen. Nuorelle se oikeastaan onkin peliä, josta ei tarvitse olla oikeasti vastuussa. Ainakaan taloudellisesti. Deweyn kokeilukoulu 1920-luvulla lähti ideasta käyttää hyväksi agraariyhteiskunnan arkipäivän sisältöjä ja vaatimuksia. Kun oppijat osallistettiin maanviljelyksen arkipäivän haasteisiin luodun viitekehyksen puitteissa, toteutuivat sekä oppimisen käyänteiden harjoittelu, että eri aineiden sisältöihin liittyvät tavoitteet. Kuvittelemassani koulussa oppijat osallistetaan oikeasti tekemään yhteistyötä koulua ympäröivän yhteisön kanssa. Projektit ovat turvallisesti koulun sisällä, mutta osaamista kuljetaan koulusta ulos ja sisään, sekä jaetaan vastuuta koulun sisällä osaamisen ja valmiuksien mukaan.

 

Kun projektityöskentely rakennetaan niin, että sitä varten tarvitaan käsitteellistämisen työtä ja tiedonhankintaa, muuttuu ns luokkaopetuksen luonne tilaustyöksi. Parhaimmillaan projektityöskentely on silloin, kun se on suunniteltu ilmiölähtöiseksi kokonaisuudeksi, jossa aineiden tavoitteet on sulautettu osaksi ilmiötä, jota projektin avulla työstetään.

 

Konkretiaa kohti

 

Päivän työskentely voidaan suunnitella ketjuksi, jolloin aamupäivä kulutetaan yksilöoppimiseen ja ohjaamiseen, tai yksilöllisiin projekteihin. Silloin voidaan valmistautua  keskipäivän tai iltapäivän projektitunteihin tai päinvastoin. Aamu voidaan myös käyttää oppimisen tukemiseen. Iltapäivällä syvennetään projektia akateemisen tarkastelun näkökulmasta. Ilta voi sitten kulua harrastusten  kanssa. Aamu voi taas alkaa vaikkapa kirjastossa matemaattisen koodin etsimisessä, jota tarvitaan aamupäivän matemaattisessa tehtävässä tai vaikkapa koodaamisessa. Päivää leimaa jakaminen, vertaisarviointi ja yhteisten tavoitteiden jatkuva kalibrointi. Kirjoittaessani pelikoulun opetussuunnitelmaa, ihanteenani oli luoda tiimeille ja oppijoille pelikirja, joka auttaa oman ja tiimin työskentelyn arvioinnissa.

 

Kaavio 1 ©maurilaakso  Thinglink-kuva- kuvassa ponnahdusikkunoita. Vie kohdistin kuvaan. 

 

Oman oppimisen päähenkilö

 

Oppijat rakentavat tiimejä ja asettavat niille tavoitteet ja valitsevat tiimilleen työtavat ohjaajien ohjaamana. Näin oppijat joutuvat arvioimaan toistensa työtapoja ja kykyä tehdä yhteistyötä. Neuvottelutaidot kehittyvät sekä vertaisarvionnissa, mutta erityisesti työtavoista neuvotellessa.

 

Tässä koulussa informaali toiminta on osa oppimista. Harrastustoimintaan liittyvät viiteryhmät ovat osa oppimisyhteisöä. Liikunta, musiikki, taito-ja taideharrastaminen ovat mielikuvituskoulussa osa hyväksilukemista. Jotta opiskelija saa hyväksi lukemisiä, hänen on ensin asetattava tavoitteita ja toisaalta opittava neuvottelemaan niiden hyväksilukemisesta. Neuvottelutaitojen kehittäminen on yksi toiminnan metatavoitteista. Mobiiliportfolio on tärkeä osa hyväksilukemista. Tulevaisuudessa erilaiset tekniset ratkaisut auttavat oppijaa seuraamaan omaa oppimista, arkisten ratkaisujen yhteyttä päätöksentekoon, henkilökohtaisten ominaisuuksien kehittymistä, terveytta jne. Omakohtainen ja henkilökohtainen kokemus on tärkeä osa oppimista. 

 

Erityisosaaminen ja osallisuus informaalien yhteisöjen toimintaan ovat osa opiskelua ja opiskelijat tuovat erityisosaamisensa osaksi koulun yhteisiä projekteja.

 

 

Projektit ja akateeminen oppiminen vuoropuhelussa.

 

Ajatuskuviossani koulupäivä jakautuu ainejakoiseen akateemiseen osaan ja projektilähtöiseen toiminnalliseen osaan. Akateeminen osa on paikka, jossa käsitteellistetään, haetaan tietoa, opiskellaan opettajan ohjauksessa, tehdään yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa, kirjoitetaan.  Lisäksi, koska kaikki tiedealat eivät ole projektin piirissä, opiskellaan muita aineita. 

 

Ihanne olisi, että opettajakunta jakautuu kahteen tai useampaan tiimiin.  Ihanteessa tiimit työskenteleisivät vuoroissa esim kahden viikon jaksoissa. Kun opettajat ovat "vapaavuorossa", he suunnittelevat seuraavaa projektia ja opettavat oman aineensa tunnit siltä osin, kuin niitä viikossa on. Tämä tietysti edellyttää myös tuntien ja niiden jakautumisen uusajattelua. Ehkä olisi lopetettava kokonaan ajattelemasta opetussuunnitelmaa tuntijakoisena.

 

Yksillölliset projektit

 

Kaavailuissani koulun päivät alkavat yksityisillä projekteilla, joiden perimmäinen tarkoitus on monipuolinen. Toisaalta ne antavat mahdollisuuden yksilölliseen tapaan osallistua enemmän oman tekemisen kautta yhteiseen projektiin ikään kuin alihankkijana. Toisaalta se antaa mahdollisuuden osaamisen eriyttämiseen ja tukemiseen. Se antaa mahdollisuuden myös syventää tekemistä ja tehdä yhteistyötä koulun ulkopuolisten yhteisöjen kanssa.

 

 

Koulun ulkopuoliset toimijat

 

Yritykset ja yhteisöt ovat mukana tukemassa koulun toimintaa tekemällä yhteistyötä koulun kanssa niiden projektien kautta. Tapahtumat, markkinointitempaukset, hyväntekeväisyys, asiakaspalvelu ja tutkimustoiminta voivat olla erinomainen tapa osallistua yritysten kanssa yhteistyössä. Tosin se vaatii uudenlaisen järjestelyn myös kulttuuritoimeen ja moneen muuhun tekijään kunnallisessa toiminnassa. Toiminnan on oltava molemmin puolisen hyödyn periaatteella pyörivää toimintaa. Alkuvaiheessa opettajia on mahdoton osallistaa ulkopuoliseen toimintaan, mutta toiminnan jatkuessa opettajien toimenkuva laajenee kulttuuriohjaajiksi ja organisoijiksi.

Mikro-toteutus

Luokanopettajana kokeilisin mallia niin, että jakaisin päivän kahtia. Aamupäivä projektia ja iltapäivä käsitteellistämistä. Tärkeää on, että tekemisestä nousee tarve ottaa selvää. Miten se jakaisi sitten luokan viikkoa, täytyisi kokeilla.  Nyt ajatuksia on vietävä eteenpäin yhdessä opettajien kanssa.

Ehkäpä tulevaisuudessa koulun vuosi on jakautunut ilmiöiksi niin, että niiden kautta erilaiset yritykset ottavat taloudellista vastuuta projekteista ja niiden yhdistämisestä koulun arkeen.

Ajattelun pohjana:

Kai Hakkaraisen tiedonluomiseen liityvät julkaisut  

Yrjö Engeströmin toiminnanteoriaan liittyvät julkaisut 

Eila Pehkosen väitöskirja Deweyn koulusta

http://q2l.org/

http://connectedlearning.tv/what-is-connected-learning

Lopuksi neron ennakointia  v. 1986 oppimisesta 2014.

 

http://youtu.be/CJAIERgWhZQ

 

Katselukerrat: 306

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot