Sunnuntain vietto kääntyi työskentelyksi. Kysymys ei oikeastaan ole siitä, että deadline pakkaisi päällä, vaikka itse asiassa pakkaakin. Hommat ovat vaan kyllä jo hoidossa. Kysymys taitaa olla siitä, että huomisiin haasteisiin vastaaminen nosti niin monta kysymystä esiin.

 

Muhimalla paremmaksi

Työskentelytapani on sillä tavoin kimurantti, että vaikka teen yhtä asiaa kerrallaan, silti muut asiat eivät ole odottamassa. Tämä tuli mieleeni kun luin sunnuntain HS:n verkkolehteä ja siitä pääministerin erityisavustajaa koskevaa juttua. Siinä sivuttiin samalla pääministerin tapaa työskennellä yritysjohtajan tavoin. Se liittyi paitsi siihen, että tiimissä on muutama ministeri ja puoluepomoja, myös tuohon uskomukseen, että pääministeri tekee työtä yhden asian kanssa kerrallaan. Muut asiat silloin odottavat. Itse asiassa eivät odota. Ne muhivat. Eivät pelkästään pääministerin päässä, mutta myös kaikkien osapuolten ajatuksissa. Parhaat ideat nousevat silloin, kun ensimmäisen painin jälkeen huomio kiinnittyy johonkin muuhun. Alitajunta tekee työtä paljon isommalla pensselillä.

 

Itse huomaan aina toimivani sillä tavoin, että näen ja toimin kerrallaan yhden asian parissa, mutta muut asiat ovat ikään kuin odottamassa pilvessä. Kun yhdessä asiassa tulee saturaatiopiste, vaihdan fokusta ja taas minulla on vain yksi asia käsittelyssä.

 

Päällimmäiset ajatukseni  juuri nyt liittyy aivan muuhun kuin kouluelämään. Tosin uskon, että oman elämän systeemissä kaikki liittyy kaikkeen. Nyt työtehtävä liittyy yrityselämään. Viimeisen vuoden aikana olen saanut tehdä niitä juonteena pitkin vuotta. Siksi huomioni on viimeaikoina kiinnittynyt enemmän yritysjohtamiseen ja siihen, miten yritykset ja niiden arvomaailma vaikuttaa omaan toimintaani. Sain perheeltä lahjaksi Alahuhdan johtajuus-kirjan. Sieltä nousi monta arvokasta ajatusta muhimaan. Nostan yhden.

 

Muut ovat peli

Alahuhta nostaa esiin koulutuksen ja kehittymisen yhdeksi tärkeäksi osaksi johtajien itsetuntemuksen ja sen kehittämisen.  Se on paradoksi. Ensimmäinen arvo on tunnistaa työntekijöiden tarpeet ja taidot. SE ei ole mahdollista, jos ei tunne itseään. Itsensä tuntemisen motiivi ei siis nouse omista tarpeista, vaan työyhteisön tarpeista.

 

Mitä se voisi tarkoittaa sitten yksittäisen koulutusyrittäjän näkökulmasta. Voisiko vastaus olla sitten se, mitä pari päivää sitten suomalaisia myyttejä testaavan Ylen ohjelman eräässä insertissä Idean-yrityksen  toimitusjohtaja Risto Lähdesmäki sanoi hyvän kierrättämisestä. Tiedän, että Lähdesmäki todella tarkoitti sitä mitä sanoi. ”Yrittäjän on laitettava hyvä kiertämään”. Sehän voi tarkoittaa monenlaisia. Aina kun teen yritykselle konsultointia, allekirjoitan salassapitosopimuksen. Sitä on syytä noudattaa. Mikään yritys ei jaa arvokkaimpia yrityskonseptiin tai tuotteisiin liittyviä. Lähdesmäki tarkoittikin sitä, että jokaiselle yritykselle kerääntyy tietoa ja verkostoa, jolla ei välttämättä juuri sillä hetkellä ole sen kummempaa tarkoitusta yritykselle. Yrittäminen on ennen kaikkea verkostoitumista kehittämisen ja sisäisen yritystoiminnan ohella. Tällä hetkellä Suomessa kärkiyrityksille muodostuu koko ajan kontakteja eripuolille maailmaa. Lähdesmäki tarkoitti hyvän kierrättämisellä sitä, että kun yrittäjä on tekemisissä päivittäin erilaisten yhteistyökumppaneitten kanssa, syntyy väistämättä keskusteluja, joissa on mahdollista kertoa kontakteista, ideoista, markkinoista ja mahdollisuuksista, joilla voisi olla arvoa toiselle. Olisiko mahdotonta myös kertoa toisesta muille hyviä asioita.

Täytyykö huonoja asioitakin sitten kertoa? Alahuhta käsittelee kirjansa rekrytointi-osassa rekrytointiprosessissta, miten se on tärkeää. Aina kaikki ei mene rekrytoinnissa Koneellakaan kohdilleen. Alahuhta kuitenkin toteaa, että ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa oikeaa ikää kehittymiselle tai aikaa. Kehittyminen on mahdollista kaikille. Kysymys on tahdosta, innostuksesta ja sitoutumisesta. Joskus johtajat eivät malta antaa aikaa työntekijöilleen. Joskus hitaasta kehittyjästä tulee erinomainen tekijä. Se asettaa toisen arvioinnin varsinkin nopeassa aikataulussa hankalaksi. Olisiko parempi antaa hyvän kiertää?

 

Millainen minä sitten olen?

Kenen kanssa minä olen tekemisissä? Millainen minä olen yhteistyökumppanina? Miten omat uskomukseni itsestäni on sopusoinnussa toteutuneen kanssa?  Vaikka olen kohdannut monenlaista mätämunaa ja kampittajaa, fokus olisi kuitenkin oltava siinä, miten tuotan toiminnallani lisää onnellisuutta ja mahdollisuuksia. On pysyttävä katsomaan pidemmälle.

 

Mielelläni kirjoitan ja koulutan ja koetan rakentaa oivaltavia polkuja, mutta mikä on minun ajurini, joka tuottaa samaan aikaan onnellisuutta ja leivän perheen pöytään?

Alahuhta kertoo Koneen kehittämisen perustekijöistä, miten oli ensin määriteltävä toimintaympäristö, sekä löydettävä keskeinen visio, joka jyvitetään sitten toiminnaksi. Kaiken takana olivat yrityksen arvot: asiakkaan ilahduttaminen, tahto uudistua, into saada aikaan ja yhdessä onnistuminen. Toiminnan tasolla itselleni oivalluksen nosti muodostetuista kehitysohjelmista tuon asiakaslähtöisyyden ja ihmisten johtamisen lisäksi ”People flow”-ihmisten virta. Kysymyshän oli hissejä tuottavasta yrityksestä ja isona trendinä on edelleenkin väestön ikääntyminen. Miten edistää esteetöntä virtaa?

 

Itselleni on muodostunut jonkinlainen ajatus siitä, mitä omassa yrityksessäni nuo kehitysohjelmat voisivat olla. Tavoitteena on tietysti edistää osaamista ja tietämistä omien vahvuuksieni puitteissa? Mitä ne sitten ovat? Osa on varmasti kehittymässä, koska kehittyminen ja kehittäminen ei saa loppua milloinkaan.

Miten se, mitä olen ja miten toimii edistää hyvää toimintaympäristössäni?  Mitkä ovat mahdolliset esteet ja hidasteet? Mitkä ovat ne mahdollisuudet, joita juuri nyt ovat näkyvillä? Millaisia ne ovat viiden vuoden kuluttua? Lopuksi, miten toteutan niitä arvoja ja toimintatapoja, joita omalla yritykselläni on?

 

Usko vakaasti, että tärkein ja paras mahdollisuus ja toimintastrategiani on pyrkiä lisäämään onnellisuutta ja hyvää oloa edistämällä muiden tietoisuutta heidän osaamisestaan ja tarjoamalla heille mahdollisuus tulla vielä paremmaksi.

Taidan keittää sumpit.

Katselukerrat: 30

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot