Muutama sana työtavoista ilmiöpohjaisessa oppimisessa.

Tutkiva oppiminen työtapana

Tutkivan oppimisen ideana on oppijan omien kysymysten kautta ongelmien löytäminen ja niiden käsitteellistäminen. Prosessiin kuuluu ideointi, ideoiden kehittäminen yksin, sekä yhdessä, tiedonrakentaminen. Näin syntyy asiantuntijan toiminnan kaltainen lähestymistapa. 

 

Yhdessä ideoiminen kehittää yksilön ajattelua, tiedonhankinta tuottaa uusia kysymyksiä ja ymmärryksen lisääntyessä ilmaantuu uusia ongelmia ja haasteita. Kehittyy uutta tietoa. Tutkivan oppimisen yhteydessä puhutaan mielellään asiantuntijuudesta, mutta vielä keskeisempää on se, että tutkiva oppiminen ei tuota oppimisen painetta, vaan motivaationa on autonomisuus, hallinnan lisääntyminen ja ennen kaikkea yhdessä tekeminen. Asiantuntijuus ilmenee oman tekemisen omistajuutena tai oikeastaan ryhmän yhteisenä omistajuutena. Ennen kaikkea tieto  on työkalu, joka muuttaa muotoaan, se on yhteisöllisen tekemisen joustava väline.

 

Vapauden tunne edistää ajattelunkin vapautumista, jolloin voidaan oman tiedon varassa antaa ajattelun lentää, kokeilla erilaisia asioita ilman pakkoa, jopa leikitellä asioilla, yksin ja yhdessä samasta asiasta kiinnostuneiden kanssa. Tutkivalle oppimiselle tyypillinen rajattujen käsitteellisten luomusten rakentaminen ja niiden syventäminen johtaa uusiin käsiteverkostoihin ja vähitellen tuottaa syvempää ymmärrystä. Kuten sanottu tutkivan oppimisen menetelmää voidaan käyttää sekä ainejakoisessa oppimisessa, että laajempien ilmiöiden tutkimisessa. Mitään näistä ei kuitenkaan tapahdu, jos oppimisessa ei toteudu tekemisestä syttyminen oppijan omista lähtökohdista. Siksi oppimisen ohjaamisessa on käytettävä aikaa oppimisen viitekehyksen ideoimiselle ja rakentamiselle.

 

Autenttiset työkalut ja ajankohtaisuus

Kun puhutaan autenttisista työtavoista voidaan samalla puhua tarkoituksenmukaisista työtavoista ja työskentely-ympäristöistä. Mitä se sitten voisi olla aivan konkreettisina esimerkkeinä? Bruno Latour puhuu yhteiskunnan aktanteista, sellaisista toimijoista, joilla on vaikutus siihen, miten yhteiskunta toimii. Vaikka lehdistö pitää itseään riippumattomana tiedonjakajana, sitä silti määrittelee se kulttuuriympäristö, jossa se toimii. Usein lehti on myös jollain tavoin ideologinen, poliittisesti tai muulla tavoin. Jos lehdistöön liittyy lisäksi vaikkapa jokin tieteellinen ulottuvuus, ei enää voidakaan puhua edes tiedottamisen suhteen puhtaasta toimijasta. Voi syntyä esimerkiksi luonnonsuojeluun kantaa ottava julkaisu.

 

Autenttinen työkalu lehtitalossa voidaan määritellä sen mukaan, miten yhteisö suunnittelee, tekee päätöksiä, tiedottaa tai määrittelee toimittajien työtehtävät. Tarkoituksenmukaiset työtehtävät määräytyvät silloin sen mukaan miten lehti määrittelee ideologiansa, joka nousee esimerkiksi ihmiskäsityksestä. Jos lehden fokus on vaikkapa geologiassa, se voi määritellä aktantin maailmakuvaa. Oppijaryhmä voi määritellä silloin oppimisen tavoitteensa tämän työkalun avulla. Kun autenttiseen oppimisympäristöön liitetään muita lehtitaloa lähellä olevia toimijoita, oppijat saavat mahdollisuuden valita toisia työkaluja ja tavoitteita.

 

Ajattelun työkalut

 

Silloin, kun autenttiset työkalut (työelämän työskentelyprosessit) määrittelevät toiminnan tasolla yhteistoiminnallisia työtapoja, se ei varmaankaan tarkoita sitä, että sen kautta automaattisesti löytyvät ajattelun työkalut. Ajattelun työkalujahan ovat vaikkapa asioiden suhteuttaminen kokonaisuuteen, asioiden yläpuolelle nouseminen, tutkiminen, vertailu ja osiin jakaminen, jäsentely jne.

 

Kun puhutaan oppimistehtävistä, mitä se oikein tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että noustaan projektityöskentelyn ulkopuolella metatasolle ja tarkastellaan työskentelyä? Vai onko se sitä, että projektin sisällä tarkastellaan vaikkapa päätoimittajan ohjeistamana asioita uutisessa tietyllä tavalla tai pohditaan kokouksessa asioita eri näkökulmista? Onko se projektin sisällä tapahtuvien työtehtävien toimittamista? Haasteena on tuo opetussuunnitelman määrittelemä yhteisöllinen suunnittelu, kysyminen ja työtapojen valinta. Varmasti se tarkoittaa silloin sitä, että yhdessä mietitään sitä, että millä tavoin vaikkapa uutisessa ilmaistaan tai tarkastellaan jotain aihetta.

 

Onhan mahdollista, että voidaan toteuttaa projektin vaiheistaminen siten, että tekemisessä vaihtelevat eri aineiden tunnit ja projektin toteutus. Tämä on malli, johon olen itse ihastunut ja pyrkinyt kehittämään. Näin syntyy projektin sisältä tilauksia tiedonhankintaan, ongelmanratkaisun muodossa tai muuna projektin ulkopuolisena toimintana. Osa tietysti kuuluu autenttisen työskentelyn prosessiin, mutta kun projektia tarkastellaan ulkopuolelta, voidaan etenemistä tarkastella luokan ja opettajan kanssa rauhassa, ”ulkopuolisina”. Samalla syntyy tarjoumia, ehdotuksia ja parannuksia työskentelyprosessiin tai muuhun toimintaan. Projektin ”ulkopuolinen” toiminta ei sekaannu projektin prosessin kanssa ja toimijoiden autonomisuus säilyy. Opettajalla on samalla tilaisuus antaa ”oppimistehtäviä”.

Mitä se tarkoittaa sitten pelillistämisen ja osallistavien työtapojen näkökulmasta?

Katselukerrat: 48

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot