Opettajat ovat aina merkinneet rasteja, pisteitä ja hymynaamoja, kun ovat koettaneet motivoida oppilaitaan toimimaan haluamallaan tavalla. Yleensä se on liittynyt muistamiseen. Harva opettaja kuitenkaan on ymmärtänyt, että he ovat pelillistäneet opetustaan. Aikapaine on tuttu kaikista kielten pistareista ja kertotaulukokeista.

 

Harmillista asiassa tietysti on se, että harvoin pelkät pisteet tai aikapaineet edistävät oppimista. Useimmiten päinvastoin. Keskeistä on, että pelillistämällä oppimiseen liittyviä seikkoja samalla kohdistetaan huomio oppimisen avaintekijöihin. Kun pelimekaniikka tuodaan ulos pelistä ilman tarinaa, voimme käyttää sitä ulkoisen käyttäytymisen tai oppimisen muutoksen edistämiseen.

Miten saamme oppijat tekemään muistiinpanoja? Miten autamme heitä löytämään oman tapansa muistaa? Miten pelillistämme innovatiivista ajattelua tai vaikkapa luomme pelillisyyden kautta käytäntöjä, jotka edistävät positiivista tai innovatiivista ajattelua?  Miten kehitämme oppijan itsesäätelyn kehittymistä tai kykyä kestää pettymyksiä?

 

Jotta löydämme oppimisprosessia tai elämänhallintaa edistäviä pelillisiä harjoitteita tai oppimistehtäviä, on ensin löydettävä ne avaintekijät, jotka ovat keskeisiä kehitettävän käyttäytymismallin  tai ajattelun kannalta.

 

Kun pelillistämme yhteisöllisyyttä tai tehokasta tiimin työskentelyä, voimme simuloida lehtitalon toimitustiimin kokousta, mutta yleensä realistinen simulointi saattaa maistua pitkän päälle puulta. Tutkija Jaakko Stenroos puhuu peleissä todellisuuden nyrjähtämisestä. Sillä itse asiassa tarkoitetaan samaa asiaa, jota opettajat tekevät päivittäin, kun opettavat sisältöjä tarinoiden kautta. Itse puhun mielelläni fikfaktasta, jossa fiktiivisen viitekehyksen kautta käsitellään todellisia asioita. Jo 1920-luvulla luonnontieteen kirjassa kerrottiin hepokatista ja heinäsirkasta, jotka olivat naapureita, mutta eivät olleet kavereita, koska hepokatti yritti syödä heinäsirkan.

 

Koulussa ollaan lähempänä pelillistä oppimista, kuin oikeastaan opettajat ovat huomanneetkaan. Leikillisyys, pelillisyys ja narratiivinen oppiminen pitävät sisällään tuttuja asioita kummallisten käsitteiden takana. Ehkä tällä hetkellä yksi tärkeimmistä asioista on tuo leikillisyys. Huumori,  hyväntuulisuus ja kouluyhteisön positiivinen ilmapiiri ovat asioita, jotka ovat joskus vähän hakusassa, mutta eivät nekään niin kaukana, kuin luulisi. Aivot ovat oppiva elin ja positiivisuus voidaan tuoda vaikkapa aamun rutiiniksi, jossa mielikuvitellaan haalaripukuinen veijari, joka käy avaamassa mielihyväventtiilin aamun aluksi. Omat oppilaani aikanaan alkoivat muistuttaa siitä, jos se jostain syystä unohtui. Tavoitteena oli oppia valitsemaan aina se aurinkoisempi puoli kadusta.

 

Pelillistämisellä voimme kohdistaa huomion perheen työnjaon dynamiikkaan, ehtimiseen, kokouskäytäntöjen jarkevöitymiseen, päätöksenteon dynamiikkaan jne. Pelillistämisessä pyritään löytämään käytöksen, prosessi tms käytäntöjen muuttamisen avaintekijät ja suunnittelemaan mekaniikka niiden harjoittelemiseen tarkoituksen mukaisella tavalla. 

 

Parasta tässä on se, että kun opettajat näkevät tuon kummallisen pelillistämisen käsitteen taakse, he huomaavat ymmärtävänsä homman ytimen, eivätkä ulkoista itseään.

 

Seuraava askel onkin sitten kokonaisen pelillisen oppimisprosessin rakentaminen, mutta se on sitten seuraava juttu. Silloin puhutaankin jo oikean maailman systeemeistä ja niiden ymmärtämisestä.

Katselukerrat: 413

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot