Olen seuraillut keskustelua, joka lainehtii valtameren tavoin ja liplattaa vasten rantakiviä.  Nettiasiantuntijat yrittävät pelotella kaloja omiin rysiinsä huutelemalla ja mäiskimällä rantavettä. Suuret kalat uivat syvällä ja nousevat nappaamaan pienempiä kaloja, kun tulee nälkä. Samalla rantavesissä kahlaavat keskustelijat näkevät vilahdukselta syvyyksissä eläviä jättiläisiä, jotka vaeltavat tottuneesti eri maanosien vesissä.

 

Väitän, että kaikkialla ennen pitkää yritykset, nuo syvissä vesissä uivat kalat, ottavat ohjat käsiinsä koulutuksen ohjaamisessa. Opettajat, nuo pikkukalat rantavedessä ruokkivat noita valtakunnan pelastajia, jotka kertovat nostavansa valtakunnan nousuun viemällä suomalaista koulutusta. Itsekin olen yrittäjä, joka räpiköi ulapalla ja silloin tällöin tarttuu jättiläisen evään ja saa hyvät kyydit hetkellisesti. Ottamatta sen kummemmin kantaa poliittisesti on todettava, että pääoma ohjaa ja tulee ohjaamaan suomalaista koulutusta. Sitä auttaa hienosti ne kymmenet ja kymmenet ilman korvausta ylimääräistä työtä parvessa tekevät opettajat, jotka saavat korvauksensa opettajan työstä ja tekevät ilmaisen työn kehittääkseen suomalaista koulutusta. Ilman tätä työtä kehitys tyrehtyy. Olen siitä heille kiitollinen.

 

Koulutuksesta ja oppimisesta ei voida puhua ilman, että samalla puhutaan myös koko yhteiskunnasta. Minusta kehittymisen resepti on helpompi, kuin voisi luulla. Kuuntelin sivukorvalla Teemu Selänteestä kertovaa elokuvaa ja  tarkkaavaisuuteni sai heräämään Teemun äidin huomio Teemun arvomaailman muuttumisesta hänen käytyään Lastenklinikalla kummivierailulla ensimmäistä kertaa.  Teemun tärkein asia elämässä oli siihen asti ollut terveys. Nähdessään  pienten syöpää  sairastavien onnellisuuden, joka paistoi lasten kasvoilta sairaudesta huolimatta, sai  se Teemun huomaamaan, että sairaudesta huolimatta ihminen voi olla onnellinen. Onnellisuuden löytäminen nousi Teemu Selänteen ykköstavoitteeksi.

 

Jokaiselle onnellisuus on erilainen asia, mutta yhteiskunnassa se on tavoite, johon olisi pyrittävä. Jos kouluissa pyritään onnellisuuteen, se pitää sisällään turvallisuuden, tietämisen, yhteisöllisyyden, pystyvyyden tunteen edistämisen ja monet muut asiat. Olen jo lukuisissa kirjoituksissani viitannut Timo Hämäläisen artikkeliin, joka käsittelee eheyden tunnetta. Nähdyksi tuleminen ja arvokkaaksi itsensä kokeminen ja ympäristön ymmärtäminen ovat niitä perustekijöitä, jotka antavat pohjan oppimiselle, yhteisöllisyydelle ja itsensä ymmärtämiselle. Taustalla on tunne. Tunne on voima, joka ulottuu tietoisuuden tuolle puolelle ja sen muutosvoima on valtava. Paradoksi asiassa on, että tietoisuuden ja  tiedostamattoman valtameri aukeaa vain, jos sitä ei pakoteta.

 

Jokainen lapsi haluaa tulla nähdyksi ja tunnustetuksi omana itsenään ja kun se tapahtuu, kotona on jo tapahtunut hyviä asioita, opettajakin on todennäköisesti saanut tunnustuksen omalta työyhteisöltään ja ennen kaikkea yhteisöstä muodollisesti vastuussa olevalta ihmiseltä tai ihmisiltä. Jokainen tietää rehtorin paineet ja vastuu. Olen kuullut rehtorin sanova, että oikeastaan hän ei pidä ihmisistä, mutta tietää, että olemalla saatavana hymyilevänä ja hyväntuulisena, yhteisöstä saa enemmän irti. Voihan sen näinkin tehdä, jos on riittävän taitava ja älykäs. Millaiset hyveet tuollaista sitten ohjaavat ja miten ne ohjaavat kokonaisvaltaista toimintaa on eri asia. Kaikenlaisille rehtoreille tekee hyvää paitsi vertaistuki, myös oman organisaation yläportailta tuleva hiljainen, mutta tarpeeksi kuuluva hyväksyntä ja tuki.

 

Edellisessä blogi-merkinnässäni vetosin siihen, että yhteiskunnassa olisi oikeilla paikoilla oltava oikeanlaisen hyveen omaavat ja vastuussa yhteiskunnan ohjaamisesta sellaisten ihmisten, jonka hyveenä on kaikkien mielenalueiden tasapaino ja tavoitteena kaikkien hyvinvointi ja onnellisuus, ei vain oma.

 

Minulla oli  onni päästä seuraamaan aikanaan Martti Talvelan laulun mestarikurssia Sibelius Akatemian tiloissa, joka sitten osoittautui hänen viimeisekseen ennen hänen kuolemaansa. Hän kertoi, että hän keskustelee mielellään laulamisesta ammattilaisten kanssa, mutta on kiinnostunut kaikista ihmisistä. On turha tuhlata aikaa keskustelemalla kaikkien kanssa, koska silloin puhutaan toistensa ohi. Tuo on aivan totta. Itse olin noviisi tuolloin  ja tyydyin seuraamaan. Minuun teki vaikutuksen se, miten Herra kamarilaulaja otti jokaisen tervehtimisen asiakseen käytävällä vastaan tullessa. Tuo varmuuden ja ulospäin säteilevän hyväntahtoisuuden yhdistelmä oli vaikuttavaa.

 

Yhteiskunnan onnellisuus on toki monitahoinen asia, mutta se ei toimi ilman pieniä eleitä, tekoja tai pienimmillään pieniä onnellisuuteen pyrkiviä aikomuksia. Millaiseksi toimijaksi meistä itse kukin itsensä sitten  tunnistaakaan? Olemmeko  pikkukaloja katiskaan tai isojen kalojen ruuaksi hätisteleviä luomakunnan kruunuja, vai pikkukaloja, jota ilman meren ekosysteemi pian romahtaisi ja isot kalat kuolisivat nälkään?  Jokaisen olisi pyrittävä toimimaan niin, että onnellisuus yhteiskunnassa kasvaa.

 

Jokainen ylimielinen tai alentuva kommentti, asialliseen sähköpostiin vastaamatta jättäminen tai suorastaan vihapuhe heikentää luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Sellaisena näen tämän yhteiskunnan tänäpäivänä.

Martti Talvela olisi voinut kävellä nokka pystyssä huomaamatta ketään, tai korkeintaan hymyilemällä alentuvasti (verkossa se käy helposti hymiöllä), mutta hänen viisautensa näkyi toisella tavoin. Siinä tavoitetta.

Katselukerrat: 87

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot