Kuuntelin aamu-tv:n urheiluraatia, jossa jääkiekkomiehet Hannu Aravirta, Peter Ahola ja Joni Lehterä pohtivat MM-kisojen ensimmäistä ottelua odotellessa yksilön asemaa jääkiekkojoukkueessa. Aravirta siinä jo kokeneena valmentajana pohti, mitä tapahtui, kun Suomen lätkäjoukkue muuttui ainaisesta nelosesta joka kisojen mestariehdokkaaksi. Yhdeksi käänteen tekeväksi nostettiin 90-luvun lopussa pidetty jääkiekon tulevaisuus-seminaari, jossa  nostettiin esiin yksilön valmentamisen merkitys. Joukkue on juuri niin hyvä, kuin sen yksilöt ja osallisuus jääkiekkoperheessä antaa oikeuden olla yksilö joukkueessa. Yksilö edistää joukkueen parasta tekemällä parhaansa siinä roolissa, joka hänelle sopii parhaiten ja jonka hän osaa.

 

Pelaaja tulee nähdyksi parhaana itsenään. Sekä positiivinen  palaute, että palaute parannettavista asioista tukee yksilön asennetta, joka toimii tuon jääkiekkoperheen hyväksi.

 

Ahola kertoi, miten Mikko Koivu kävi puhumassa 18-vuotisten tuleville maailmanmestareille. Tärkein Koivu esiin nostama asia oli joukkueen ilmapiiri. Arajärvi korosti, että maailmanmestaritasolla ei enää puututa jääkiekon perusasioihin. Kaikki on korvien välissä.  Epäonnistumiset pitää jättää pelin tuoksinassa heti taakse.  Onnistumiset luovat hegemoniaa, joka on parhaimmillaan positiivisten asioiden kierre. Tällaisessa ilmapiirissä epäonnistumisetkin  ovat tärkeä osa onnistumista. Niistä opitaan. Epäonnistumisesta oppiminen vaatii, että pelaaja ymmärtää, että ne kuuluvat prosessiin.

 

Toimija tiimiin vai tiimit toimijoille?

 

Aikanaan 2000-luvun kouluhallinnon opinnoissa varjostin Auroran koulun Martti Hellströmiä. Kysymys oli siitä, että pyrittiin löytämään sellainen osaaja, jota mallittaa ja ottaa oppia johtamisesta. Minua kiinnosti hänen osaamisessaan erityisesti se, että tiesin hänen koulussaan olevan opettajatiimejä, jotka kantoivat vastuun oman osaamisensa ja kiinnostuksensa puitteissa. Vastuun jakaminen oli minusta mielenkiintoista.

 

Ennakkokäsitykseni mukaan mietin, miten hän ”täyttää tiimeissään olevat avoimet paikat”.  Kun kysyin Hellströmiltä, miten hän löytää oikeat opettajat tiimeihin, jouduin kyseenalaistamaan oman ajatukseni. 

 

”Yritän saada kouluun ainoastaan hyviä opettajia”. Ajatukseni siitä, että rehtori olisi luonut koululle tavan toimia ja muodostasi tiimit sen mukaan oli väärä. Tietysti kouluun tarvitaan aineiden, ja muun osaamisen kannalta osaajia, mutta koulun toimintakulttuuri muodostuu siellä olevista toimijoista ja tiimit muodostuvat sen mukaan, millaisia tyyppejä on käytettävissä. Hellström muodosti tiimit opettajien mukaan ei opettajia valmiiden tiimien pohjalta. Näissä kahdessa ajatusmallissa on ratkaiseva ero.

 

Päänsisäinen demokratia

 

Kirjoitin talvella demokraattisen koulun innoittamana muutaman sanan Platonin demokratian kritiikistä. Silloin kun keskitymme niihin asioihin, johon omat taipumuksemme viittaavat, yhteisö pystyy parhaimpaansa. Kun tulemme nähdyksi ja koemme tekemisellämme yhteisössä olevan merkitystä, kykenemme myös ehkä hallitsemaan luontaisia halujamme ja valjastamaan ne yhteisön hyväksi ja kääntämään ne hyveiksi, käyttääkseni Platonin käyttämää sanaa. Tulkintani Platonin demokratian kritiikistä on ehkä väljästi tulkittu, mutta ydin kritiikissä oli se, että kun oikeat ihmiset ovat päättämässä asioista, joihin heidän hyveensä ohjaavat on parempi, kuin vapaa vaikuttaminen, jossa kaikki päättävät kaikesta.

 

Vaikka Hannu Aravirta ei puhunut päätöksenteosta joukkueessa, hän puhui rooleista voittavassa joukkueessa.  Kun pelaaja tuntee omat vahvuutensa ja löytää oman paikkansa, hän on tasapainossa ja onnellisuus tekemisessä vaikuttaa välittömästi joukkueen ilmapiiriin. Jääkiekkojoukkueessa tosin päävalmentaja etsii luomaansa konseptiin oikeat roolit ja tekee päätökset.  Roolittamisesta jääkiekkojoukkueessa olen kuullut aina puhuttavan.  Ehkä juuri tuosta oma käsitykseni koulun tiimijohtamisesta olikin tullut, enkä ollut ajatellut asiaa syvemmin. Jääkiekkojoukkue on kuitenkin lyhytaikainen projekti, jossa turnausaika on lyhyt verrattuna koulun tiimiin. Koulussakin opettajan onnellisuus työssään liittyy omien vahvuuksien löytämiseen ja ennen kaikkea tarkoituksen ja merkityksen löytämiseen. Demokratia koulutyöyhteisössä ja jääkiekkojoukkueessa on päänsisäistä kansanvaltaa, jossa oma osaaminen ja laatu antaa vapauden ja kyvyn tehdä oikeita valintoja ja rohkeuden uskaltaa.

 

Osallisuus ja omistajuus?

 

Miksi sitten edelleen kohtaan omassa työssäni kouluja, jossa koulua kehittävä keihäänkärkijoukko on henkisesti ja joskus fyysisestikin erillään muusta opettajajoukosta?  Konfliktit opettajakunnan sisällä edelleen muodostuvat emotionaalisista syistä. Opettajilta joko odotetaan jotain sellaista, johon he eivät ole valmiit, tai jota he eivät edes ole valmiit hyväksymään. He eivät koe saavansa joko koulutusta tai he kokevat heidän perustehtävänsä olevansa jotain muuta, kuin mitä heiltä odotetaan. Suurimmaksi syyksi tietysti  muodostuu välineet ja niiden vajavaisuus. Jos sitoutuminen ei kanna vaikeuksien yli, syntyy ylivoimainen este toteuttaa uutta.

 

Juuri tuo odotetaan-sana kertoo, että he eivät ole voimaantuneet ottamaan haltuun jotain,  mitä heille yritetään muutoksen aikaan saamiseksi saada tekemään.  Olen pistänyt merkille rehtoreiden sinänsä tärkeät puheenvuorot blogeissa ja erilaisissa tilaisuuksissa. Olemme kaikki erilaisia. Jotkut ihmiset ovat toiminnassaan ihmiskeskeisiä, toiset asiakeskeisiä. Joillekin on epäonnistumisen välttäminen toimiva strategia, toiset keskittyvät etenemään kohti päämäärää ja ratkaisevat ongelmat ne kohdatessaan.

 

Entä sitten näkökulma asioihin? Rehtorit usein puhuvat kokonaisuuksista ja asioiden metatasolla ja opettajat mielellään kuulisivat asioista yksityiskohtaisesti, konkreettisesti. Kuulen usein itse pyynnön: ”kerro joku esimerkki”. Usein kertomus tapahtuneesta on paras teoria. Esimerkki on helppo sulauttaa omaan kokemusmaailmaan. Sillä tavoin syntyy omistajuus jaettuun tietoon.

 

Omistajuus syntyy  vasta, kun tekijä on tehnyt oman vapaaehtoisen valintansa. Tunne, emootio on ratkaiseva inhimillinen tekijä, joka ratkaisee muutoksen onnistumisen. Miksi tämä tapahtuu? Onko minulla paikka tässä muutoksessa? Onko siinä otettu minut huomioon? Ymmärränkö sen ja voinko sen hyväksyä?  Toteuttaako se myös minun unelmaani? Voinko minä vaikuttaa?

 

Autonomisuudesta syntyy pystyvyyden tunne ja pystyvyys moninkertaistuu yhteisössä, joka antaa koko ajan joko positiivista kannustusta tai tukee yksilöä tämän yhteisön arvojen mukaisissa ponnisteluissaan. Samalla syntyy toimintakulttuuria tukeva ilmapiiri. Jaakko Stenroos, Pirkko Hyvärinen, Marjaana Kangas ja jo monet muut puhuvat leikkimielisestä asenteesta pelissä ja leikissä.  Playful  mindset antaa myös työyhteisössä aikuisten maailmassa mahdollisuuden vastavuoroiseen luovuuteen. Vastavuoroinen luovuus ei ole pelkästään lasten etuoikeus.

 

 

 

Mielikuvittelu

 

Itse puhun leikillisyyden ja pelillisyyden yhteydessä ”What if”-tilasta, jossa kaikki on mahdollista. ”Oltaisiinko niin, että…” ”tehtäisiinkö niin, että…” on lähtökohta leikissä jollekin toiminnalle, jossa toteutuvat unelmat.  Isosisko sanoo veljelleen: ”leikittäisiinkö, että sinä olet pikkuveli ja minä isosisko? Pikkuveli vastaa, että ollaan vaan. Niinhän he ovatkin, mutta se, mitä leikissä tapahtuu, voi antaa kodin tapahtumille uusia merkityksiä, jotka avaavat uudenlaista ymmärrystä.

 

Leikkimiseen liittyvät tunteet ja ihmisten omat tarinat ja ne yhdistyvät uuteen ja jännittävään.  Jussi Onnismaan mielestä opettajan tai opinto-ohjaajan olisi tuettava nuoren kertomia omia tarinoita, jotka luovat uskoa nuoren omaan tulevaisuuteen. Tarinan kertominen on mielikuvittelua.  Mielikuvittelu on ensimmäinen superkyky, joka kaikilla meillä on luonnostaan.  Sitä on tuettava myös aikuisiällä, työelämässä. Mielikuvittelu on kyky nähdä asioita, joita ei vielä ole. Se on myös taito, jota voi kehittää. 

 

Haasteena opettajien  mielikuvittelussa on, että työnteko ja unelmointi (joka on tärkeä mielikuvittelun polttoaine) ovat toimijoiden mielestä aivan eri planeetoilta olevia asioita. Toinen, ehkä vielä suurempi haaste on, että mielikuvittelu vaatii aikaa ja pystyvyyden tunteen. Mielikuvittelu ja pystyvyys lienevät siis toisiaan ruokkivalla kehällä.  Toinen asia on, liittyykö tämä tarpeisiin. Voiko nälkäinen mielikuvitella? Ainakin unelmoida leipäpalasta ja makkarasta.

 

”What if”-tilassa, joka on mielikuvittelun kannalta tärkeää, aloitetaan jotain hullultakin tuntuvaa, annetaan merkityksiä ja löydetään uusia merkityksiä. Joskus mahdottomien asioiden takaa aukeaa mahdollisuuksia. Kun uskalletaan toteuttaa ja kokeilla asioita, syntyy uutta, toisin tekemistä. Uskaltaminen on kouluyhteisön toinen supertaito. Sitä koulun rehtorin olisi tuettava. Ideat nousevat tekemisestä, koulun omasta tavasta toimia, siis toimintakulttuurista. Ensimmäinen vaihe uskaltamisessa on se, että uskalletaan kertoa oma idea muille. Tyhmältäkin tuntuva tai rohkeammin ilmaistuna juuri ne tyhmät ideat. Vielä enemmän rohkeutta vaatii idean toteuttaminen ilman, että voidaan olla varmoja sen onnistumisesta.  

 

”So, when”-, tai ”so if-tila onkin jo se vaihe, jossa uskaltaminen on johtanut kokeilemiseen ja ollaan valmiit täydentämään kokemusta pohtimalla ja etsimällä lisää malleja matkittavaksi, tai oikeastaan muutettavaksi. So, when-vaiheessa on ainakin tehty jo ideoiden jakamista ja asetettu tavoitteita. 

 

 

Fikfakta

 

”Fikfakta” on tarina, jossa kerrotaan tarinaa oikeista asioista, jotka tapahtuvat fiktiivisessä viitekehyksessä tai vain hiukan muuttuneena. Tuollaisessa tarinassa ei ole todellisuuden esteitä, jotka nousevat joko fyysisestä todellisuudesta tai vaikkapa rajoittavista uskomuksista. Fikfakta on tosi leikki, jossa asioille annetaan toisenlaisia, uudenlaisia merkityksiä ja leikitään niillä. Fikfakta on mielikuvittelun voimakas väline.

 

Matkiminen on aina osa leikkimistä.  Luovassa toiminnassa yhdistyvät paitsi mahdoton, myös mahdollinen.  Asiat, joita joku on ehkä jo tehnyt. Usein uusi on lähempänä kuin huomaammekaan. Yhdistelemällä monta tavallista asiaa, voi muodostua yksi tavaton. Vielä, kun niihin on yhdistetty pari mielikuviteltua asiaa, ollaan jo aivan uuden mahdollisuuden edessä.

 

Yhteisössä, jossa ollaan liian tosissaan, pelätään väärin tekemistä tai vaikkapa vain sitä, mitä kollegat, johto tai vanhemmat ajattelevat, ei toteudu leikillinen mielentila. Tuollainen yhteisö, jossa leikillisyys on läsnä, ei kuitenkaan synny annettuna. Se ei ole valmiiksi naurettu komedia, vaan elävää elämää. Myös muutos toteutuu, jos lähtökohtana on toimijoiden oman tekemisen omistajuus, erilaisuuden tiedostaminen, halu kuunnella ja ennen kaikkea jaettu unelma tulevasta.

 

Mitä se on?

 

Minusta sen sijaan, että rehtorit istuvat kehittämis- ja innovointikokouksissa, jossa he jakavat omia innovaatioitaan ja verkostoituvat, siellä olisi istuttava niiden opettajien, joissa on syttynyt innostus johonkin uuteen. Lisäksi mieluusti niin, että ideat ovat jo tarttuneet muutamaan muuhunkin omassa työyhteisössä. Heidän lisäkseen erityisesti siellä olisi istuttava asianosaisten oppilaiden edustajat.  Nuorten osallistamisesta on jo hyviä esimerkkejä Nurmijärvellä ja Vihdissä. Isä ja poika Jordman tekevät hyvää työtä omissa ympäristöissään nuorten oman äänen esille saamiseksi. Lapuan lukiossa opettaja Jaana Holma toteutti omassa työyhteisössään nuorten oman näköisen projektin osallistuessaan Ylen Titanicilla-projektiin. Hyviä esimerkkejä löytyy jo vaikka miten paljon.

 

Rehtorin rooli on ensisijaisesti pitää huolta koulunsa perustoiminnasta mutta myös mahdollistaa uusien asioiden syntyminen omassa työyhteisössä ja edistää opettajien ja oppilaiden verkostoitumista ja näkyväksi tekeminen oman työyhteisön ulkopuolella. Tämän kaltainen toimintakulttuuri avaa kaikille opettajille uusia näkymiä ja uskoa omaan tekemiseen.  Verkostoituminen ja jakaminen lähtee omistajuudesta ja sen näkyväksi tekemisestä.

 

Mitä tämä vaatii?

 

Minusta tuokin on hassu kysymys. Mutta koetan silti vastata omaan kysymykseeni. Se vaatii  juuri sitä, mitä jo yritysmaailmassakin tehdään. Toisenlaista työn suunnittelua. Projektinomaista lähestymistapaa tekemiseen. Työajan uudelleen ymmärtämistä ja tämän myötä uudenlaisen työn jakamisen kulttuuria. Se tarkoittaa sitä, että myös oppilaiden koulussa viettämä aika täytyy miettiä uudelleen. Se tarkoittaa uudenlaista yhteistyötä sekä erilaisten oppilaitosten välillä, että koulun sidosryhmien kanssa. Isovanhemmat ovat tällä hetkellä täysin käyttämätön voimavara. Se tarkoittaa julkisen sektorin ja kuntalaisten osallisuutta yhteisten asioiden hoidon ja päätöksen teon prosessia hyväksi käyttämistä opetuksessa.

 

Jaksaminen ei ole oikeastaan supertaito, vaan asia, jolle täytyy tehdä jotain. Se liittyy aikaan. Aika on asia, jota täytyy saada lisää. Se tapahtuu luopumalla jostain. Muutos perustuu myös siihen, että kun haluamme jotain lisää, meidän on luovuttava jostain.

 

Keisarin vaatteet? Nöyp!

 

Itsellänikin on valmiiksi mietitty projekti itsenäisyyden juhlavuoden varalta, jossa juuri nuo yllä mainitsemani asiat toteutuvat.  Projekti voi tuntua äkkiseltään isolta, mutta osallisuuden jakaminen ja yhdessä tekeminen tekee siitä mahdollisen. Tai melkein. Se riippuu osallisuudesta ja omistajuudesta.

 

Nyt vaan  itseltänikin vaaditaan mielikuvitusta, rohkeutta ja uskallusta hakea sille yhteistyökumppanit ja tehdä se.  Aikaa on, kun vähän hidastetaan sitä. Oletteko jo löytäneet sen napin? Illalla painan sitä nappia, kun katson Valko-Venäjä-ottelun. Vielä ei jännitä, koska voittamalla oikeat ottelut, Suomi on maailmanmestari. Se on muuten sitä jo nyt.

Jos haluat mukaan heti kesällä syksyn leikkeihin koulurintamalla,tilaa uutiskirjeeni, jossa vuodan uusimmat ideat tekemisistäni syksyllä.

Katselukerrat: 64

Kommentti

Sinun tulee olla Pelipeda:n jäsen ennen kuin voit kommentoida!

Liity verkostoon Pelipeda

Make believe and design worlds. Model the authentic world and mix the fact in fiction.

Join to groups!

Pyydä luomaan yhteisöllesi ryhmä. Suunnitelkaa tai käsitelkää yhteisönne kesken pelioppimisen tavoitteita ja käytännön toteutuksia

 

Ask to create a group for your community. Discuss, plan and share results.

Tapahtumat

Merkki

Lataa...

© 2017   Created by Mauri Laakso.   Toiminnon tarjoaa

Merkit  |  Ilmoita ongelmasta  |  Palveluehdot